Taivas on Jumala. Jumalassa asuu Ukot. Ja Akat, eli enkelit. Luojiamme, jumaliamme, esi-isiämme ja -äitejämme. Meidän omat äitimme ja isämmäkin ovat luojia, vaikkakin eri tason kuin meidät alunperin luoneet Luoja-Ukko-jumaluudet. Ihmisyyksiä ja eläimyyksiä ja jumaluuksia on eri tasoisia. Me olemme jumaluuden ja eläimyyden välitasolla ja elämme seuraavassa elämässä meille nykyelämän tekemisiemme mukaan määrätyssä hengen ruumiissa, tai sielun temppelissä. Yläpuolellamme taivaassa, ja alapuolellamme syvyyksissä asuu meitä korkeampia henkiolentoja ihan ruumiillisissa kehoissa ja jotkut ovat saavuttaneet jopa kuolemattomuuden sielunkiertokerroillaan. Pahat tekomme, eli syntimme kertyvät sieluihimme painolastina, joka ei pelkästään tunnu raskaalta, vaan myös turtuu ja pahimmillaan korruptoi äärimmäisen pahaksi, joka ei enää tunne sääliä, myötätuntoa saati rakkautta. Ja toisin päin. Tämä on ns. karmaa ja se toimii niin, että meille ihmisille suotu valinnanvapaus toisaalta mahdollistaa sielun pääsemisen jumaluuteen, mutta toisaalta voi tiputtaa takaisin parantamaan asennetta alas eläimyyteen, jossa tätä valinnanvapautta tai mahdollisuutta ei taas enää ole. Jumala on siis paikannimi, ja siellä asuu jumalia ja me olemme ikään kuin eläimyyden ja jumaluuden välitilassa puhe- ja harkintakykyinemme jne.